En edes muista koska olisi ollut muuta kuin väsynyt perjantai-ilta. Eikä tänäänkään ole muutoksen tuulet tänne puhaltaneet. Raahauduin nimittäin vastikään töistä kotiin, ja kiinnostaa kun kiviä lähtiä minneen. Haaveilen välillä silti siitä, kun jaksaisi mennä jonnekin baariin. Jumiutua baarimikon iloksi istuksimaan tiskin ääreen  ja naurattaa häntä typerillä jutuillani ja pilata viski colajuomalla. Ja, että menee kavereiden kanssa tanssimaan. Tanssia pilkkuun asti. Joskus joskus tämäkin vielä taas tapahtuu.

Jotenkin tämä super pitkä työjakso, joka ei ole edes vielä puolessa välissä, ja kahdelle viikolle jakautunut tenttiviikko syö nyt intopinkeyteni joka asiaan.  Ainoa mitä voisi harkita, on kaivautuminen jonkun kainaloon ja tuhiseminen. Mutta tätä palvelua ei sattuneesta syystä ole tarjolla. Joten ehkä kaivaudun peittoihini, ja näen unta siitä mystisestä ja näkymättömästä miehestä, joka on viime viikot unissani pyörinyt.

Ja illan biisin tarjoaa uusin korva ihastukseni.