Jos särkyminen olisi sallittua,
hajoaisin tuhansiksi pirstaleiksi
ja leijuisin tuulien mukana pois.

Jos voisin unohtaa,
unohtaisin hänet juuri nyt.
Unohtaisin kaiken sen ruman,
mutta ennen kaikkea sen kauniin,
sen joka kipuilee minussa.

Jos joku rakastaisi minua,
minä rakastaisin takaisin.
Lupaisin pitää kädestä kiinni,
olla vahvana ja heikkona vieressä
vaikka elämä pelottaisi.

sinä olet niin kiltti

..ja hemmetti vieköö niin olenkin. Tänään se otti päähän kovasti, mutta silti, silti vain toivon hyvää ihan jokaiselle, kuitenkin.

Paras ja ihanin pieni kaveripoika lähtee pois täältä ja minun on jo nyt, vaikka tänäänkin oltiin yhdessä, ikävä. Haluaisin sen hemmetti soikoon jäävän tänne, minua varten. Ja silti toivon, että kaikki menee hänellä hyvin ja unelmat toteutuvat, hän pääse sinne minne haluaa. Tänään pojalla oli epävarma olo muutoksesta, minä jaksoin hymyillä ja vakuuttaa, että kaikki menee oikeasti hyvin, koska minä uskon siihen.

Jotenkin tuntuu, että kaikki hyvä lipsuu minusta vain pois päin, vaikka eihän tässä nyt kukaan mihinkään loputtomaan katoa, mutta huonot hetket vain maksimoivat kaiken.

Ja jotenkin pisteenä i.n päälle, kesäkissa ilmoitteli, että sillä on treffit. Ja se on hyvä. Tyyppi on mahtava ihminen kaikin tavoin ja toivon hänelle hyvää. Mutta silti minun hyvyyttä koeteltiin tässäkin. Hetken halusin vain juosta tuonne kallion päälle ja huuta kaikki raivo ulos. Raivo siitä, että kukaan hyvä ei pysy minussa ikinä. 

Vaikka pysyyhän ne, erilailla vain kuinka itse ehkä haluaisin.

Miksi ne eivät ole koskaan sinua varten,  ne joiden kohdalla sinä henkäiset syvään ja olet myyty. Joissa joku sykkii sinuun. Ensin se oli se pitkä ja laiha. Sen sormet olivat niin taitavat. Hymykin kaunis. Ja se soitti. Se soitti jäästä ja tulesta ja jääkarhukuninkaista.
Sitten se toinen, se luki valkoinen paita päällä runoja. Sen kädet tärisivät jännityksestä ja se oli mahtava. Sen iho oli täynnä kuvia ja se joi ja joi. Ja minä olin myyty.

Ja minä rakastin taas hetken, miettimättä sitä eilistä ja ajattelematta huomista. Istuin kaduilla, kuuntelin musiikkia ja katselin ihmisiä. Juttelin hyvän tytön kanssa elämästä ja miehistä ja nautin hetkestä.

Reissussa rähjääntyy. Reissussa on onnellinen.
Rantasaunan portailla istuessa, juoden valkoviiniä pullosta ja katsellen tyyntä järveä. Sitä onnea oli hetkessä. Ikäväkin tuli, mutta ikävähän vain tarkoittaa, että edes tuntee jotain.
Hyvän ystävän seurassa, teetä tarjolla. Voi puhua toiselle kaiken, keskellä metsää. Naamioimme sen marjojen poiminnaksi, oikeasti istuimme mättäällä, puhuimme ja söimme suklaata. Rakkaus on vaikea asia ja katoavaista.
On hyvä käydä ihmisten luona, joille kelpaa. Kotiin tulin, odotti minua taas viesti. Et kelpaa. Miksi edes yritän kelvata, kun kerran en.

Että minun on ikävä, kummallinen ikävä. En tiedä mitä sekin tarkoittaa, mutta tahtoisin sen nukkuvan vieressäni nyt. Nyt kun se on mahdotonta. 

Haluaisin herätä yöllä siihen ahdistukseen, että joku hengittää minun kanssani samaan tahtiin ja joku nukkuu minussa kiinni. Ja ahdistua siitä, että mitä jos kukaan ei enää koskaan tunnu yhtä hyvältä siinä vieressä.

Ja haluaisin herätä aamulla siihen, että joku etsii minua viereltään, että joku vetää minut kainaloonsa ja sanoo, että minun vieressä on hyvä nukkua ja painaa suukon otsalleni. 

Enkä minä tiedä, onko tämä nyt sitten painajaista vai hyvää unta. Mutta joskus se on unelmaa.

Ajattelin, ettei tämä voi vain mennä näin,  että viikonloput hillun onnessani ja viikot raivoa ja ryömin epätoivon ojissa, koska kaikki on sekaisin.  Minä joka en sano mitään, päätin sanoa. Päätin sanoa paljon ja kysyäkki. En tietenkään kaikkea, mutta paljon semmoista, mitä en vain ymmärrä.

Ja kaikki on jotenkin selkeää nyt, tiedän missä mennään. Ja se pirun hankala, omituinen ja kaikkea mahdollista kesämies tietää missä mennään.

Paitsi, että tottakai, silloin kun ahdistus on suurin, minä teen sen minkä ikinä osaan parhaiten. Karkaan hetkeksi pois. Taas lähden reissuun, yksin, nuolemaan haavojani. Otan kuitenkin sen aikalisän vaikka selkeämpää onkin.

Minä. Olen. Tässä.

Näetkö !

Et. Sitten en enää ole siinä.

Ymmärrätkö.

Minua ei enää ole. Sinulle.