Aamujen kauneutta on istua portailla toisen vieressä ja olla vain. Kuunnella kuin toinen puhelee ja polttaa tupakkia. Nojata päätä häneen, hieroa poskea pehmeään aamutakkiin, nuuhkia toisen tuoksua. Yrittää heräillä ja ymmärtää kuinka kaunista kaikki onkaan.

 

Kaikki on sovittu, puhuttu ja päätetty aikaisemmin ja sitten hän kysyy, että tuleeko tästä mitään. Ja minä en osaa vastata mitään. Olen vain hiljaa ja katselen niitä peltoja siinä takapihalla ja mietin, että miksi en taas ymmärrä mitään.