Ja minä halusin sitä niin paljon. Niin paljon, että otin askeleen, toisenkin kohti. Avasin oviakin ja olin valmis. Minä halusin sitä oikeasti niin paljon kuin pienet peikkolapset voivat jotain haluta. Se oksetti ja pelotti, mutta minä olin valmis siihen, niin valmis kuin vain olla voin. Ja sitten, kukaan ei muu ei enää ollutkaan valmiina mihinkään.
Ja niin, kerran taas totean, enkä varmasti edes viimeistä kertaa, että antaa olla. Minä en halua enää mitään.