Ensin on ettei ole mitään, sitten on kaikki. Sitten iskee se kun kaikki pelottaa ja on liian nopeaa. Nyt on katkos yhteydenpidossa ja minä istun lentokentällä. Tämä reissu kyllä oli tiedossa, mutta se tuli hyvää aikaan. Juuri silloin kun se paniikki iski.
Voi kun sitä ihminen osaisi hypätä tunteeseen ja siihen hetkeen. Mutta kun ihastuu, iskee heti perään se paniikki itsensä luopumisesta. Miksi se vapaus on niin kallista ja silti se yksinäisyys vaivaa. Ja miksi kun tulee yksi vastaan, sen jälkeen on monta hyvää jonossa. Ja miksi se haluaminen on niin vaikeaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti