Ne on pitkiä, pitkähköjä. Hoikkia. Kapeat farkut. Tennarit. Takki, tummaa, mustaa, vihertävää, harmaata. Hiukset, vaaleat, ruskeat, punertavaa, sellaiset sotkuiset, tyylikkään. Renttumainen, rento, tarkoin harkittu.

Tänään se seisoi ratikassa edessäni, nojasi seinään. Katseli ulos, minua, jotakin. Minä vilkaisin kerran, ehkä monta kertaa. Purin huulta ja oli niin kuin en olisikaan. Se oli totinen ja katseli.

Minä katselin ikkunasta kuvajaista ja mietin jotakin siitä, miehestä. Mietin miksi on niin pirun kylmä taas. Mietin, että olisinko ikinä niin rohkea, että voisin sanoa vain jotain, koska tuntuu siltä.

Ja miksi joku tuntuu omalta heti vilkaisulta ja joku toinen ei.

Ja mietin, voiko tässä ihastua.