Minä ihastuin, taas. Se oli pitkä, pörröinen, ruskeatukkainen. Se puhui ranskaa, poltti tupakkaa ja oli minun elämän mies. Tulin porttikongille, sydän pysähtyi, siinä se seisoi, nojasi seinään ja oli juuri sellainen, mihin ihastutaan. Hymyili. Jutteli tytön kanssa. Kävelin ohi, hymyilytti. Siinä se oli, elämän mies, taas.
Ihastuminen kerran päivässä pitää hymyn huulilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti